Tänä vuonna todella heikko sienisato, paitsi...

Kun Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan tiloissa järjestettiin
Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen Sieniseuran sieninäyttely ja
–neuvonta syyskuun alussa, sienitilanne näytti todella toivottomalta.
Kuitenkin jokaisella huonollakin sienikaudella on omat erityispiirteensä.
Tämän vuoden syyskuussa havaittiin mm. koivun seurassa kasvavia punatatteja
(Xerocomus fennicus) epätyypillisen paljon pitkin Etelä-Suomea ja niitä
saatiin myös sieninäyttelyä koristamaan.

Syyskuun lopussa saatiin vihdoin sateita ja sienikausi lähti käyntiin.
Sieninäyttelyn toinen osio järjestettiin syyskuun lopussa, 24.–25.9. Tällöin
oli eripuolella Suomea mm. Satakunnassa, Turun seudulla, Hämeenlinnan
seudulla ja Pohjois-Karjalassa alkanut tatteja putkahdella karikkeen alta,
paikallisesti jopa sankoin joukoin. Italialainen tattikeisarikin lähetti
pitkät rekkansa Satakuntaan ottamaan vastaan poimijoilta herkkutatteja.
Kuitenkin Uudellamaalla metsät olivat vielä melko tyhjiä sienistä ja parhaat
sienipaikat löytyivät puistoista, pihoilta, metsänlaiteilta ja polkujen
varsilta. Tatti- ja haperoaika oli siis alkanut ja harmaita päiviä piristi
puistojen koivujen alla loistavat punakärpässienet.

Nyt ovat metsätkin alkaneet täyttyä sienistä, ainakin pienistä lahottajista!
Hiippoja (Mycena spp.), lahokoita (Hypholoma spp.) ja helokoita (Pholiota
spp.) löytyy ilman suurta metsästystä. Männiköt voivat olla pullollaan
ruokasieniä - kangasrouskuja ja voitatteja ainakin. Sienillä värjäämisen
ystävät saattavat löytää mäntykankailta joukoittain verihelttaseitikkijä
(Cortinarius semisanguineus).
Metsässä on ihana kuljeskella tähän aikaan vuodesta!

Tea von Bonsdorff

Sienityöryhmän sihteeri työskentelee pääasiassa uhanalaisten sienien
parissa.