Vanhojen metsien hakkuut Muoniossa ja muualla Lapissa

METSÄHALLITUS MUONION ELINKEINOJEN JA ASUKKAIDEN UHKANA

Metsähallituksen metsätalous on pitänyt muoniolaisia piinassa jo noin 15 vuoden ajan. Muonion kunnan pohjoisosissa sijaitsevat kunnan viimeiset erämaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, joiden arvot paikallisten virkistysalueena ja ennen kaikkea elinkeinojen tukialueena ovat mittaamattoman arvokkaat. Muonio elää vahvasti matkailusta, kunnan elinkeinoista matkailulla oheispalveluineen on arviolta ainakin 80 prosentin osuus. Matkailu Muoniossa poikkeaa huomattavasti tunturikeskusten hulinameiningistä ja se tukeutuu oleellisilta osiltaan luonnontilaisiin vanhoihin metsiin jonne pääosin keskieurooppalaiset hakeutuvat aistimaan alkuperäistä, lähes koskematonta luontoa jollainen muualta Euroopasta on jo pääosin tuhottu.

Metsähallitus on uhannut näitten metsien hakkuilla jo pitkään. Paikalliset ovat saumattoman yhteisenä rintamana vastustaneet hakkuita. Kunta, matkailuyrittäjät, poromiehet, kylätoimikunnat, riistamiehet, luonnonsuojelijat ja tavalliset kansalaiset ovat sinnikkäästi vaatineet tämän kansallisomaisuutemme säilyttämistä muiden elinkeinojen kuin tehometsätalouden käytössä. Kysymys on sekä luonnonarvojen puolustamisesta että leivästä. Pitkälle koneellistettu metsätalous ei näillä pohjoisilla metsänraja-alueilla enää elätä, metsiemme tuotot selluksi myytynä ovat kertaluonteisia mutta luontomatkailijoita voidaan näille alueille kuljettaa läpi talven vaikka päivittäin ilman että tästä jää jälkeäkään.
Alueet ovat Muonion lähes ainoita merkittäviä luppometsiä ja siten porojen talvilaitumina korvaamattomia. Riista-alueina ja metsästysmaina sekä omatoimisen jokamies-retkeilyn kohteina kyseessä ovat Muonion parhaat paikat suojelualueiden ulkopuolella.

Kunnan pinta-alasta valtaosa, käytännössä kaikki Olostunturin eteläpuoliset alueet on hakattu viime vuosikymmeninä, pääosin metsähallituksen toimesta. Töitä riittäisikin näiden alueiden jälkitöissä, taimikoiden harvennuksessa ja nuoren metsän hoidossa. Nyt valtion velvollisuus olisi panna liikelaitoksensa Metsähallitus ja sen toimihenkilöt täällä ojennukseen ja lopettaa edes hakkuilla uhkailu ja siten voimakkaasti kasvavien paikallisten elinkeinojen toimintamahdollisuuksien nakertaminen.

Alueella on sovittu Metsähallituksen ja muoniolaisten sidosryhmien kesken hakkutauosta, jonka aikana kiista-alueen alue- ja kansantaloudellinen arvo eri metsänkäyttömuotojen piirissä tutkittaisiin. Tuona aikana Metsähallitus on luvannut selvittää matkailuyrittäjien kanssa myös tulevat reittitarpeet ja luontomatkailulle säästettävät alueet. Mitään tällaisia selvityksiä Metsähallitus ei ole julkaissut eikä neuvotteluja ole ainakaan riittävästi käyty. Nyt kuitenkin Metsähallitus uhkaa salakähmäisesti useimpia osapuolia kuulematta aloittaa hakkuut alueella.

Tässä Metsähallituksen Länsi-Lapin alue ja Kittilän metsätiimi rikkovat metsähallituslakia (1378/2004) ja lain perusteluja joissa selkeästi korostetaan osallistamisvelvoitetta ja kaikkien sidosryhmien laajaa kuulemista ennen alueellisesti merkittäviä toimenpiteitä. Myös Suomen perustuslain 20 § korostaa jokaisen mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon; tämänkin luulisi koskevan myös valtion liikelaitos Metsähallitusta. Nyt kuitenkin metsähallituksen toimihenkilöt jopa kieltäytyvät antamasta kansalaisille riittävää tietoa suunnitelmistaan.

Muoniossa 22.12.06

Markku Kuortti
Muonion kunnan jäsen, Muonion Luonto ry:n puheenjohtaja
Metsähallituksen Lapin alueneuvottelukunnan varajäsen

Ei vain Muoniossa

Kyllä tämä on iso ongelma myös Inarissa, mutta meilläpä ei tunnu löytyvän yhtään matkailuyrittäjä joka osaisi suunsa avata metsäluonnon puolesta jukisesti, itsekseen kyllä kätisevät. Pelottaakohan MH:n lupapolitiikka niin paljon, että yrittäjät ovat mieluiten hiljaa, odottavat pelokkaasti tukikohdanpitolupiaan ja nöyrästi katselevat kun metsä kaatuu sen ympäriltä jo ennen kuin tyristit ehtivät sitä ihailemaan.

Miten se silmä niin sairastaakin?

Ajeltiin menneenä kesänä kolmella erisuunnalla tätä meidän isänmaatamme kuvausmatkalla ja kyllä se vaan silmä sairasti niin vietävästi siellä missä puut oli kaadettu pois ja sitten aurattu,kynnetty vai mitä metsänhoidollista nyt sitten lie tehtykkään,raiskattu maa oli kuin pituuspommituksen jäljiltä.eikä kasvanut mitään.Hiljaiseksi meni huumorimieskin,ei riittänyt enää huumori.Ei tämä tämmöinen ole oikeesti ilo kennenkään silmälle lie edes tekijänkään.suomessa on vielä metsiä,eiköhän pidetäkkin se asia niin.Lappi täytyisi säilyttää sellaisessa kunnossa että sinne ihmiset haluaisivat myös sitten kun meistä on jo aika jättänyt,kuitenkin niin ettei se seutukunta autiodu vaan aina niin ystävälliset ihmiset ympäri Lapinmaata tarjoavat ja heillä mahdollisuus tarjota palvelujaan meille muualta tulleille liekö oikein sanoa lannanmaalaisille?

Naarmankairasta ja Korouomasta

Olen liikkunut niin kesäisin kuin talvisinkin kalareissuilla Naarmankairassa ampuma-alueella. Kovin ovat metsät siellä parturoituja. Silläpä alue on varmaankin varattu puolustusvoimien ampuma-alueeksi.
Posion Korouomassa olen retkeillyt useasti. Itse uomahan on suojeltu, mutta suojelualueen ulkopuolisia metsiä on raiskattu pahasti.
Mielestäni ihmisen ei tarvitse päästä joka paikkaan autolla. Metsätiet rikkovat pahasti yhtenäisiä metsäalueita Rovaniemen ympäristössä. Ennestään niin kaunis Hirvaan kairan Rantaraaka (Raaselkä) on pilattu hakkuilla. Kyllä siellä kuitenkin metsälinnut ja porot edelleen viihtyvät.